Samfundssind / Yhteiskuntamielisyys
Tanskan poliittinen iskusana ja leimasana koronakriisin aikana.
Tiivistelmä: Tanskan kielen sana samfundssind (yhteiskuntamielisyys) herättää voimakkaita tunteita ja se liitetään usein pandemiaan. Sanaa voidaan käyttää sekä myönteisessä että kielteisessä merkityksessä, se voi merkitä eri asioita eri ihmisille, ja sen käyttötapa voi olla merkki eriävistä poliittisista mielipiteistä. Tätä Tanskassa melko kiistanalaiseksi muodostunutta sanaa voi yrittää ymmärtää tarkemmin tarkastelemalla sen käyttöä sosiaalisessa mediassa.
Mitä samfundssind tarkoittaa?
Samfundssind on tanskankielinen sana, joka kääntyy suomeksi jotakuinkin ’yhteiskuntamielisyydeksi’. Sanaa käytettiin ensimmäistä kertaa näkyvästi 1930-luvulla, kun Thorvald Stauning (Tanskan pääministeri vuosina 1924–1926 ja 1929–1942) kehotti tanskalaisia osoittamaan keskinäistä solidaarisuutta toisen maailmansodan puhjettua. Vaikka sana on ollut käytössä siitä lähtien, ei siihen ole kuitenkaan kiinnitetty erityistä huomiota. Tämä kuitenkin muuttui nopeasti, kun Tanskan pääministeri Mette Frederiksen otti sanan uudelleen käyttöön ensimmäisessä koronapandemiaa käsitelleessä tiedotustilaisuudessaan 11.3.2020.
Tanskan pääministeri Mette Frederiksen otti Tanskan entisen pääministerin Thorvald Stauningin 1930-luvulla popularisoimman sanan ’samfundssind’ (yhteiskuntamielisyys) uudelleen käyttöön.
| Sana yhteiskuntamielisyys tai samfundssind esiintyy myös ruotsiksi (samhällsanda) ja norjaksi (samfundssind), mutta tämä artikkeli keskittyy koronapandemian aikaiseen Tanskaan. |
Samfundssind iskusanana
Tanskan nykyinen pääministeri käytti samfundssind-saana alusta alkaen niin sanottuna iskusanana, joka tarkoittaa positiivista ja vahvistavaa iskulausetta, jolla osoitetaan ryhmään kuulumista ja tiettyä ideologista vakaumusta (ks. lisää Hermanns 1989, 1994). Tämänkaltaiset poliittiset sanat osallistuvat tavoitteiden ohjaamiseen ja asettamiseen, mahdollistavat kokemuksen poliittisesta kuulumisesta ja herättävät halun toimia tietyllä tavalla luoden tarvittavan perustan poliittisille pyrkimyksille. Iskusanoilla osoitetaan ja jopa luodaan sisä- ja ulkoryhmiä, sillä niillä vaaditaan solidaarisuutta sekä kerrotaan yhteisölle vaadituista toimista ja käyttäjiensä näkökannoista. Kun iskusana on vakiintunut, vaaditaan Kleinin (1989) mukaan vain erittäin pieni asiayhteys aktivoimaan monenlaisia mielleyhtymiä. Tässä artikkelissa esiteltävässä tutkimusaineistossa tämä havainto pätee aihetunniste- tai hashtag-muotoiseen sanaan #samfundssind. Voidaankin todeta, että hashtagien käytöstä on tullut keino vakiinnuttaa jokin tietty sana tai muotoilu iskusanaksi.
Samfundssind leimasanana
Mette Frederiksen pyrkimys sanan strategisella käytönotolla vuonna 2020 oli epäilemättä kehottaa tanskalaisia osoittamaan solidaarisuutta. Sen avulla kansalaisia kehotettiin noudattamaan uusia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli estää koronatartuntojen leviäminen. Frederiksenin kriisinhallintasuunnitelman arvostelijoilla ei kuitenkaan kestänyt kauan tarttua tähän iskusanaan ja tehdä siitä niin sanottu leimasana (seuraten jälleen saksalaista kielitietelijä Hermannsia). Leimasanoja käytetään merkitsemään vastapuolta sekä sen jäseniä, tavoitteita ja arvoja kielteisessä merkityksessä. Siinä missä iskusanat ilmaisevat helposti käyttäjänsä ideologisen näkökannan, leimasanat eivät välttämättä tee niin, vaan paljastavat ennemminkin keitä niiden käyttäjä vastustaa.
Taistelu sanan merkityksestä
Kilpailevien poliittisten ryhmien taistelua oikeudesta määrittää jonkin sanan denotaatio (perusmerkitys) ja konnotaatio (sanaan liitettävät myönteiset tai kielteiset mielleyhtymät) kutsutaan merkityskamppailuksi. Tällaisen semanttisen taistelun voitto riippuu kuitenkin useimmiten ennemminkin sosiopoliittisesta kontekstista kuin kielellisestä nokkeluudesta tai siitä miten paljon tiedotus- ja suhdetoimintaan on budjetoitu rahaa. Merkityskamppailuita käydään usein siitä, miten jaettujen arvojen pohjalta pitäisi toimia. Kun iskusanasta tulee (tai uhkaa tulla) vaikutusvaltainen, sen vastustajat pyrkivät halventamaan ja väheksymään sitä vaikuttaakseen julkiseen keskusteluun ja sen perustana oleviin arvoihin. Sanaa voidaan delegitimisoida osoittamalla sen käytön ja tekojen välisiä epäjohdonmukaisuuksia tai käyttämällä sitä lainausmerkeissä (Lübbe 1967).
Samfundssind Facebookissa koronapandemian aikana
Aarhusin yliopistossa alkoi vuonna 2021 tutkimusprojekti, joka tarkastelee samfundssind-sanan käyttöä tanskalaisissa Facebook-ryhmissä sen jälkeen, kun se otettiin uudelleen käyttöön maaliskuussa 2020. Keräsimme korpuksen CrowdTangle-alustan avulla, ja se koostuu julkisissa Facebook-ryhmissä ajalla 11.3.2020-2.7.2021 julkaistuista alkuperäisistä ja jaetuista kirjoituksista, jotka sisältävät hakusanan ”samfundssind”. Kävin manuaalisesti läpi sata eniten vuorovaikutusta saanutta julkaisua (tykkäyksien ja muiden reaktioiden sekä jakojen ja kommenttien määrä). Etsin sanan konkreettisia käyttötapoja ja luokittelin ne ensiksi myönteisiin ja kielteisiin viittauksiin. Sen jälkeen jaottelin käyttötavat erilaisiin lukutapoihin ja käyttötarkoituksiin näiden kahden pääryhmän sisällä. Vaikka korpuksessa esiintyi selvästi enemmän myönteisiä käyttötapoja, osoittivat ne suhteellisen pientä semanttista vaihtelua, kun taas kielteiset käyttötavat sisälsivät paljon enemmän vaihtelua. Myönteisiä yhteiskuntamielisyyden käyttötapoja löytyi aineistosta neljä (käännetty alkuperäisten julkaisujen englanninkielisistä käännöksistä):
- Useimmissa tapauksissa termin voi tulkita samalla tavalla kuin Mette Frederiksenin alkuperäisessä (uudelleen)esittelyssä, jossa hän korosti yhteiskuntamielisyysen merkitystä peräänkuulutettuna hyveenä, kuten esimerkissä: "Hyvät ihmiset, osoittakaa yhteiskuntamielisyyttä!”
- Hieman harvinaisempi, mutta silti melko säännöllinen tapa käyttää samfundssind-sanaa on arvostettuna panoksena, esimerkiksi: ”Paljon kiitos avustasi. Tämä oli mitä kauneinta yhteiskuntamielisyyttä.” Tällainen käyttö esiintyy usein aihetunnisteen #samfundssind kanssa.
- Muutamissa maininnoissa sana esiintyy perusosallistumisen merkityksessä ”kansalaisyhteiskunnan perustana” tai ”vähimpänä, mitä voi odottaa hyvältä kansalaiselta”, kuten esimerkissä: ”Lapsille ei pitäisi opettaa pelkästään yhteiskuntamielisyyttä, vaan myös julkista tietoa ja valistusta sekä lakia ja järjestystä, yhdellä sanalla: kansalaissäädyllisyyttä.”
- Viimeinen neljästä myönteisestä käyttötavasta on metakielinen, jossa termin käyttämisen sijasta viitataan itse sanaan ”samfundssind”, kuten Mette Frederiksen teki omassa Facebook-julkaisussaan 18.12.2020: ”Yhteiskuntamielisyys on vuoden sana.”
On mielenkiintoista, mutta myös loogista, että kaikki negatiiviset käyttötavat ovat tavalla tai toisella metakielisiä eli käsittelevät sanaa tai käsitettä itsessään. Tämä johtuu siitä, että sanaa kielteisesti käyttävät pyrkivät ottamaan etäisyyttä sen käyttöön ”peräänkuulutettuna hyveenä”. Facebook-kirjoituksien perusteella samfundssind-iskusana toimii usein lähtökohtana, jonka jälkeen sen mukamas todellinen merkitys selitetään. Sana muutetaan siten leimasanaksi.
Ihmisten kielteinen suhtautuminen sanaan johtuu erilaisista ideologiin näkemyksiin perustuvista syistä:
- Tekopyhä vaatimus, kuten esimerkissä: ”Yhteiskuntamielisyys on ollut avainsana koronakriisin aikana, mutta samalla kun monet tanskalaiset ovat kärsineet rajoituksista taloudellisesti, pääministeri on junaillut itselleen palkankorotuksen." Tämä tulkintatapa korostaa epäjohdonmukaisuutta sanan käytön ja tekojen välillä.
- Epäoikeudenmukainen vaatimus, esimerkiksi: "Ensiavun sairaanhoitajana minun täytyy tehdä ylimääräisiä työvuoroja, mutta yli kaksi kolmasosaa ylimääräisistä tienesteistäni menee veroihin Tanskan verosäädösten vuoksi. Yhteiskuntamielisyyteni on hupenemassa.”
- Koronaviruksen vaarallisuutta vähättelevien joukosta löytyy tulkinta sanasta perusteettomana vaatimuksena: ”Tartuntojen määrä väestöstä on 2 %. Pandemia on valtava huijaus. Jos kehotat minua vielä kerran osoittamaan yhteiskuntamielisyyttä, läimäytän sinua naamaan.”
- Sana on tekosyy vaatimuksille, kuten esimerkissä: ”Yhä useammat näkevät tämän ”yhteiskuntamielisyyden” peräänkuuluttamisen läpi. Me emme enää niele näitä valheita.” Tässä esimerkissä käytetään delegitimisoivia lainausmerkkejä termin ympärillä.
- Kasvomaskeista eri syistä kieltäytyvät pitävät käsitettä tekosyynä häpäisemiselle: ”Tämä henkilö käski minua osoittamaan solidaarisuutta ja käyttämään kasvomaskia –”yhteiskuntamielisyys” vuonna 2021 tarkoittaa häpäisemistä!” Esimerkissä julkaisun kirjoittaja määrittelee termin selväsanaisesti uudelleen ja samalla myös delegitimisoi sen lainausmerkkien avulla.
- Väärinymmärretty käsite (käsitteen ”väärän tulkinnan” merkityksessä, mikä ei välttämättä tarkoita käsitteen sivuttamista itsessään): ”Useimmat poliitikot edustavat sellaista yhteiskuntamielisyyttä, josta tunnen itseni täysin vieraantuneeksi."
Edes semanttisten merkityskamppailuiden ulkopuolelle jättäytyvät kielenkäyttäjät eivät voi välttyä kohtaamasta termiä sekä iskusanana että leimasanana jokapäiväisissä keskusteluissa.
Myönteiset merkitykset painavat kielteisiä enemmän
Tutkimuksemme mukaan samfundssind-sanaa käytettiin enemmän myönteisessä kuin kielteisessä merkityksessä, mutta negatiiviset äänet vaikuttivat olevan äänekkäämpiä. Erimielisyys tai negatiivisuus vaikuttaakin edellyttävän jonkinlaisen muutoksen vaatimista ’kovaäänisesti’ sen sijaan, että toiminta keskittyisi vain vallitsevan tilanteen ylläpitämiseen. Sanat saavat merkityksensä asiayhteydessä (sekä kielellisessä että yhteiskunnallisessa), ja muuttuvat kontekstit voivat ajan myötä muuttaa sanan konnotaatiota tai ”väritystä”. Neutraalit sanat voivat saada kielteisiä merkityksiä, kun niitä käytetään toistuvasti negatiivisesti latautuneiden sanojen rinnalla. Ne voivat aivan yhtä lailla muuttua voimakkaan tunnepitoisiksi, kun ne yhdistetään emotionaalisesti latautuneisiin sanoihin. Tämä voi tapahtua myös suhteellisen lyhyessä ajassa (Karpenko-Seccombe 2021). Kielitieteilijät ovat käyttäneet tästä prosessista termiä pragmaattinen vahvistuminen. Myös aineistostamme löytyy sekä negatiivisesti ja emotionaalisesti latautuneita sanoja (kärsimys; huijaus; läimäys kasvoihin; valheet; häpäiseminen), joiden yhteydessä yhteiskuntamielisyyttä käytetään leimasanana, että positiivisesti ja emotionaalisesti latautuneita sanoja (apu; kaunis; säädyllisyys), joiden yhteydessä yhteiskuntamielisyyttä käytetään iskusanana. Sanan vanhat ja uudet käyttötavat voivat esiintyä samanaikaisesti, mikä lopulta johtaa polysemiaan (eli kahden erillisen sanan ja niiden kahden erillisen merkityksen olemassaoloon, kuten Aaron huomauttaa vuonna 2010 julkaistussa artikkelissaan englannin kielen sanasta ’lame’). Samfundssind-sanan kehityksen lopputulos ei ole vielä selvää. On epävarmaa, tuleeko yhdestä merkityksestä toista merkittävämpi vai kehittyykö siitä kaksi erillistä sanaa. On myös mahdollista, että sana menettää merkitystään samalla kun kiinnostus pandemiaan hiipuu.
Kielitiede voi valottaa yhteiskunnallisia jännitteitä.
Tämä artikkeli on julkaistu vastauksena kiinnostukseen Covid-19-pandemiaa, yhteiskuntamielisyyttä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista jakautumista kohtaan.
Lue lisää:
- Fritz Hermanns, ‘Deontische Tautologien. Ein linguistischer Beitrag zur Interpretation des Godesberger Programms (1959) der Sozialdemokratischen Partei Deutschlands‘ [Deonttinen tautologia. Kielitieteellinen kontribuutio Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen Godesberg-ohjelman (1959) tulkintaan]. Teoksessa: Josef Klein, toim., Politische Semantik. Bedeutungsanalytische und sprachkritische Beiträge zur politischen Sprachverwendung [Poliittinen semantiikka. Merkityksen analyysin ja kielikritiikin kontribuutioita poliittiseen kielenkäyttöön]. (Opladen: Westdeutscher Verlag; 1989) s. 69-149.
- Fritz Hermanns, ‘Schlüssel-, Schlag- und Fahnenwörter. Zu Begrifflichkeit und Theorie der lexikalischen „politischen“ Semantik’ [Avainsanat, muotisanat ja juhlasanat. Leksikaalisen “poliittisen” semantiikan terminologiasta ja teoriasta]. Teoksessa: Arbeiten aus dem Sonderforschungsbereich 245 “Sprache und Situation“ [Erikoistutkimuskeskuksen julkaisuja 245 ”Kieli ja olosuhteet”]Bericht Nr. 81 (Heidelberg/Mannheim; 1994).
- Hermann Lübbe‚ ‘Der Streit um Worte. Sprache und Politik’ [Kiista sanoista. Kieli ja politiikka]. Teoksessa: Hans-Georg Gadamer (toim.). Das Problem der Sprache [Kielen ongelma]. (München: Wilhelm Fink Verlag; 1967) s. 351-371.
- Jessi Elana Aaron, ‘An awkward Companion: Disability and the Semantic Landscape of Lame’. Journal of English Linguistics 38, I (2010) s. 25-55.
- Josef Klein, ‘Wortschatz, Wortkampf, Wortfelder in der Politik‘ [Sanasto, sanataistelu, sanakentät politiikassa]. Teoksessa: Josef Klein, toim., Politische Semantik. Bedeutungsanalytische und sprachkritische Beiträge zur politischen Sprachverwendung [Poliittinen semantiikka. Merkityksen analyysin ja kielikritiikin kontribuutioita poliittiseen kielenkäyttöön]. (Opladen: Westdeutscher Verlag; 1989) s. 3-50.
- Paul Hopper ja Elizabeth C. Traugott, Grammaticalization (2. painos, Cambridge Textbooks in Linguistics, Cambridge: Cambridge University Press, 2003).
- Paul Hopper ja Elizabeth C. Traugott, ‘Grammaticalization’. Journal of Linguistics, 31(1) (Cambridge: Cambridge University Press, 1993) s. 186-188.
- Tatyana Karpenko-Seccombe, ‘Separatism: a cross-linguistic corpus-assisted study of the word meaning development in the time of conflict’. Corpora 16, 3 (2021) pp. 379-416.
Muita linkkejä:
- ‘How do you define “samfundssind”? – A little questionnaire study’. Kirjoittajan blogi (englanniksi ja tanskaksi).
- '”Samfundssind”: How a long-forgotten word rallied a nation’. Tanskan kielineuvoston edustajan Marianne Rathjen haastattelu BBC.comissa 4.8.2020, haastattelijana Mark Johanson.
- ‘Koronavirus sai tanskalaiset puolustamaan yhteiskuntaa’. Annukka Oksasen kolumni Helsingin Sanomissa 23.6.2020.
- Lue lisää Thorvald Stauningista danmarkshistorien.dk-sivustolla (tanskaksi)